Nyt,kun olen päässyt 40-kriisin ohi ja hyväksynyt sen,että vanhenen,niin tuntuu ,että elämä muuttuu yhä kummallisemmaksi. Voimat vähenee ihan koko ajan. Tänäänkin tunnen olevani heikompi kuin viime viikolla. Olen sen uuden tilanteen edessä, että;miten elää, kun on heikko ? Olen aina ollut voimakas ja itsenäinen. Tuntuu vaikealta se tulevaisuus,joka edessäni näkyy. Vaihtoehtoja ei ole. Kohti heikkoutta, rumuutta ja sairautta vie tie. Nuorena olin täynnä adrenaliinia ja taistelu tahtoa,joka kesti pitkään. Olin hyvin yritteliäs ja mulla oli paljon ideoita. Nyt se kaikki tuntuu turhalta. Työt on tehty ja nyt on inventaarion aika. En pidä siitä, mitä näen. Olen hyvin vihainen monesta asiasta. Mietin sitä,muuttuvatko ne milloinkaan merkityksettömiksi. Kun katson taaksepäin olen unohtanut paljon hyvää ja näen vain kaiken pahan ja huonon. Vaikka olen kyllä unohtanut,niistäkin suurimman osan. Mutta sitten joku mitätön yksityiskohta saattaa alkaa ottaa päähän, vaikka tapahtumasta olisi kuinka kauan tahansa. Aika ikäänkuin katoaa ja se hetki saa vallan. Jos jokainen käsittelemätön asia, nousee yksitellen mun mieleen, niin sittenhän mun koko loppu elämä on vaan vanhojen traumojen läpikäymistä. Tulevaisuus alkaa olla lähinnä kauhuskenaario. Yritän kuvitella itseni pastellinsävyiseen auringonlaskuun maalaamaan öljyvärimaalausta. Se vaan ei auta. Musta tuntuu,että mun täytyy alkaa harrastaa asioita, vaan ,että hetkeksi unohtaisin kaikki traumani.
Miten eletään ilman toivoa? Pitäisikö mun lähteä jonnekin kolmannen maailman maahan opettelemaan sitä. Tällä hetkellä mulla ei ole vastausta tähän kysymykseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti