Perhe

Itä-Suomen korvessa oli piskuinen talo, jossa eleli suuri perhe. Oravannahoilla, marjoilla ja kalastuksella selvittiin jopa 3 metristen kinosten keskellä .Kouluun hiihdettiin 10 kilometriä ja koulumatkalla metsästettiin.Yhden kenkäparin vuodessa sai perhe kunnalta. Köyhät olivat ajat. Pojista yksi päätyi Vapon turvesuolle. Yksi pojista rakensi oman torpan kotitalon viereen, jossa asusteli vaimon ja lapsen kanssa . Töissä ei käynyt .Eleli avustuksilla ja ryyppäsi jatkuvasti. Tyttärestä tuli pankkivirkailija Helsinkiin. Kotinsa lähiössä hän sisusti kuin maalaismökin räsymattoineen päivineen. Eräs pojista lähti toiseen kaupunkiin tehtaaseen töihin. Löysi vaimon ja sai kolme poikaa. He asustelivat ahtaasti kaksiossa lähiössä. Tämä poika oli raivoraitis ja tupakoimaton. Vannoi, ettei ikinä kävisi kahvilassa kahvilla, paitsi jos joku muu maksoi ja siltikin harmitti. Ravintolassa ei ollut käynyt ikinä ja ulkomaanmatkoista ei suostunut kuulla puhuttavankaan. Salaa piti poikiensa ulkomaan matkansa käydä. Mutta tavaraa hän keräsi. Mitä tahansa, mitä kirpputoreilta ja keräyslavoilta löytyi.Kun kodista pojat olivat lähteneet täyttyi kaksio lattiasta kattoon tavaroista. Vain pieni paikka oli vuoteelle, sohvalle ja televisiolle, josta katsottiin raveja. Kotitalonsa hän peri aikanaan, kun oli vanhin pojista. Senkin täytti tavaroilla, eikä voineet sisarukset siellä enään kokoontua. Alkoi sisarusten välinen katkeruus ja vihanpito. Olivat leppymättömiä luonteeltaan jokainen, jopa laukauksia vaihdettiin tonttien rajamailla. Ja toinen veljistä ampui veljensä poikaa, mutta tämän onnistui juosta metsään pakoon. Vanhimman pojan pojista yhdestä tuli sekatavarakauppias, yhdestä mielisairas ja päihdeongelmainen ja yhdestä, siitä metsässä kasvaneesta, tuli minun mieheni.